Creative coding in art education. Presentation at FADS 2014

FADS is a Finnish Art Education Doctoral Studies network and Im glad to be a part of it. We held our first symposium at Pyhätunturi this october. Here is my presentation.

Creative coding in art education -Fads presentation from Tomi Dufva

Here is some short notes for each slide:

Slide 1

I am doing my dissertation at Aalto ARTS in Helsinki and the subject of my thesis is ”Creative Coding in art education” 
I have started my dissertation this January and In this presentation I want to present some starting points in my research. 
My research question is that if and how creative coding can be used as an emancipatory force through art education? Interesting subquestion is that how creative coding can join digital and analogue worlds together in a meaningful way?
My study is in a way tottering between the borders of education, technology and arts. Or in a wider perspective culture, education and technology.

Slide 2

I will start with creative coding. 
It is most commonly affiliated with electronic tools aimed at the creative market and to art world. It includes different kinds of programming languages and development kits such as processing or open framework, but is not limited in the software world. For me Creative coding refers to using cheap electronic components, new manufacturing tools and wide array of other digital technologies with artistic freedom and curiosity. 
In a way it is using the digital tools at their most rudimentary form.
I have some examples about creative coding, to give some kind of idea what I am talking about.

Slide 3

First example is installation work I did with my brother. The piece projects different datasets as graphs, so you can compare them. You can interact with the piece by placing different fruits or vegetables on the tray. Each vegetable has it’s own dataset embedded in it.It is a humoristic comment on big data. You can read more about the installation here: http://www.thispagehassomeissues.com/blog/2014/10/30/fractalnoia-11-eleven-datasets-you-dont-believe-just-happened

Slide 4

This is one example of the conclusion our ”algorithm” would do based on the presented data. -Fractalnoia, 2014

Slide 5

The second example is an art work, made in Art & Craft school Robotti’s winter-camp 2014. All the participants were 7-9-years old. In the camp we used littlebits- electronic building blocks that attach together by magnets. It is easy and informative way to got to know how different electronic systems work. 

Slide 6

In Art & Craft school Robotti we also have three ongoing gropus. Two for 7-9 years olds and one for more experienced makers. Drawing bot’s were made with Arduino and programmed to draw different random things with Arduino-

Slide 7

Three examples doesn’t really do justice to creative coding and its practices, but may give a bit larger perspective into it: Creative coding is not just sitting in front of computer.
Creative coding has many connections to diy-culture and specially to maker-movement. For me the aspects of exploration, hacking and tinkering are important forces when thinking about creative coding in art education. 
It is about going from consuming to creating - in taking control of our digital life. 

Slide 8

Another important viewpoint for me is the idea of code literacy.
Digital technologies surrounds us and alters the way we interact with the world.
Digitality creates inequality -digital divide- between those who understand it and those who dont.
Main thing in all of the digital technology is that it is based on code.
Code literacy is about being able to read and write in code. Still it is not that anyone has to become software engineer -We learn to read and write in schools and not everyone becomes a writer or a poet. I will next present three perspectives why I think code literacy is needed.

Slide 9

First is individual perspective.
It is about our freedom as an individual. The freedom to choose what we do with computers and how we’d like to do it. This is wishful thinking of course, but something to take into consideration. Understanding code is almost crucial if we want to partake in this freedom. For example free software movement is not a movement without people participating in it.

Slide 10

Second perspective is about the nature of code. It’s own biases. One clear example is the origin digital technology: It’s binary nature. A computer is either on or off, 0 or 1, yes or no. For digitality there is no maybe, it is all based on the binary and dual idea, adapted from Leibniz. We can off course program hundreds of yesses and nos to get to finer granularity, but it is very different in it’s nature to our life.

Slide 11

Third perspective is about social issues. Code is not some force of nature that has been discovered by scientist. 
No. It is a plastic model created entirely by humans and can be changed by us anytime we want it. 
- But the code that we are using is creating it’s own structures and laws, which we must obey, if we want to use that particular patch of code. Be it a operating system like windows, mac or linux or word processor etc.

Slide 12

One of the main problems with the code is that is often untested and unthought in societal sense. It is commonly created by white young american males, in few spots in US. Software maybe the gold rush of our age, but at the same time it creates a wide array of political and societal problems. These problems are presented into our society from the backdoor.

Slide 13

I am interested in bringing critical pedagogy into digitality. Freire himself asked for the proper use of technology in education. He collaborated with Seymour Papert, a researcher at MIT who already in seventies had interesting ideas on how to use computers in education. But I want to bring maybe even more critical thinking into this. Critical thinking that aims at emancipation of the digital culture -Not to abandonment but in reflective use of digital technology.

Slide 14

I have realized that the world created by code is a complex and it’s use very widespread. The explosion of internet and the rapid development of computers have led into lot’s of new kinds of problems. Privacy, search engines, big data, and algorithms to name just few. Code forms and reforms our world all the time. We live in data-driven world.
I have been thinking about a good term for this, but I think Morozov nails it.
Computational arrogance.
For me this includes the whole field from algorithms that do the stock trading, choose our hit songs or even compose them, to big data and the alteration of our culture by software products. 

Slide 15

This brings us into the the art world. Where similar problems are echoed and also maybe unanswered or even unquestioned.
Digital divide is the inequality between those immersed in code and those who have no clue. We use digital tools like they were analogue. Photoshop like it was a paint brush.

Slide 16

Last I want to bring some ideas on how I think this all ties in with art education. Art education offers a space for exploration, space to use and misuse code and other digital technologies. 
To form and reform our thoughts by doing. 
Seija Kojonkoski-Rännäli says it well: The thought in our hands. 
(In finnish we use the term käsittää where the base for the world comes from hand - käsi,  when we understand or aspire to understand something. )
Understanding OR different kind of understanding of digitality can maybe be made by mushing it together in our hands. 
Kojonkoski-Rännäli talks about the apprehension of quality. Meaning quality in an ethical sense, creating an understanding of that which is good. 
For me as an artists this bodily understanding and thinking makes a lot of sense. And I think is something that creative coding can bring to digital world
So here in a condensed form were some of the, lets say, starting points in my research that I wanted to bring about. Right now I am writing an article about Maker movement and when looked from the perspective quality as coined By Kojonkoski-Rännäli or from Marjo Räsänen’s experiental art understanding, it can bring about the understanding of quality.

Fractalnoia -11 eleven datasets you don’t believe just happened.

FRACTALNOIA

- 11 datasets you cannot believe just happened. 

The collection of data is increasing exponentially and it is more and more available to the general public as private databases are opened up. This Big Data holds promises of new insights, unparalleled innovation, even articifical intelligence. However, the ubiquity and availability of data connected to our human desire to see patterns where none exist means that humans have to deal with increasing amounts of meaningless data analysis, "fact-based" conspiracy theories and click-bait infographics. As the data is all digital, it morphs easily into whatever we want, releases itself from the context and appears on fashionable graphs that may look nice, but carry no meaning.

In our installation, we want to show how arbitrary and easy it is to make "data analysis", deduce causations from correlations and combine different datasets. In addition, we want to give the audience a physical feeling of the datasets, although it is inherently false, to further point out how the context of the dataset can be chosen. The audience gets to manipulate the data by placing everyday physical objects, such as fruit, to a table. The objects present different datasets and graphs are created based these datasets. We thus combine a primitive action of moving common objects to the digital world of information technology and project the resulting graphs for the audience to see. By being able to literally grasp the data and create any type of combination of the datasets, the audience gets to experience both the ease and complexity of drawing meaning from data.

Starting a hackerspace for kids

This january we started weekly teaching for 7 to 10 year olds in Käsityokoulu Robotti, which could be translated as arts & crafts school, but also as a hackerspace or as a makerspace.

Käsityökoulu Robotti has a permanent space in Espoo Pikku Aurora art house. We have standard makerspace equipment such as 3D-printer, laser-cutter, computers, microcontrollers and some standard tools. But we also have suitable electronics for younger makers called Little Bits, which allows even 3 to 4-year olds to try out electronics and build things.

All this equipment is not there to just to impress or amaze, but it truly allows us to empower children to make, tinker and create new kinds of things. To learn how technology works, how to take control of it and how to use it creatively. This is very important point for us. The whole reason why we first founded Käsityökoulu Robotti a few years ago and started giving workshops was because we wanted to show children that they needn't just to be mere users of electrical toys or computer games but that they could also be makers and tinkerers in the electronics and software. 

Children are natural makers, they create worlds filled with the most creative things. Children naturally design, engineer, create things in their own play. The problem with many modern electrical and software toys are that they don't allow any "hacking", making tinkering natural for children. You can just use the toy as intended and then discard it. Naturally childrens curiosity dies fast. What we wanted to show is that you can actually make your own electrical things or software. Or you can open your broken RC-car and fix it or mod it. Give it a new life.

Another very important point in teaching children these skills is that our society is becoming more and more digital. Understanding how all of this works is not just a benefit but critical skill for everyone in our society. Digital native is almost worn out buzzword associated with children born in digital age today. Meaning being that they have a innate way of understanding digital devices. Unfortunately this is not the whole story. What children are good at is that they understand how the user interface works and how to consume the digital devices and it's content. What we want to give them is the understanding and the possibility to look beyond that and to create the whole world themselves. This is also the reason we are called art & craft school. We are not only focusing on programming or electronics, rather we’d like to think we have a larger picture in mind. We like to join together art and science. Creating and thinking. Creative thinking or doing something completely silly. Enjoying your hands work. Making art. Many of our teachers have artistic backgrounds, some from film, some from fine art, some from media art and most of us have background from art education. For us this this sort of ” creative and free” art educational thinking comes naturally. And I think it suits engineering and programming wonderfully. Sure we know how to program and how structured that needs to be, but we also value the lessons you get when you make errors and the stuff you get when you trail off to side paths. I think programming should not be taught as a dry mathematic manner, nor should it be taught as a gamified manner. That takes a way the seriousness of the thing. -Art and playing is serious business after all! Making your own art piece or your own robot is nothing to be laughed at and is so much better than completing some level in some programming game.

Käsityökoulu Robotti is based on the same ideas as normal makerspaces or fablabs in the worlds. We want to give children the same opportunities to discover new technologies as we adults now can have. From the start we also decided that it is important that we use as much open source technologies as possible. This is important in that it truly enables children to learn read the code of the programs they are using (-if they so wish) and open source also makes it affordable if they wish to get the software or hardware for themselves.  

One thing that might differ us from your ordinary hackerspace (if you could yet call hackerspaces ordinary?) is that we also have pedagogical structure to guide us. I think this is important as we are dealing with children and is also natural to us as we are teachers by profession. Our main pedagogocal inspiration comes from Reggio Emilia and constructivist learning theories  These happen to be roughly the same theories Maker movement draws it's ideologies from. Specially important for us is Reggio Emilia with it's respect for childrens own creativity, thinking, rights and needs. Reggio Emilia also gives special significance for the environment as it regards it as a third teacher. We feel that our school and the cultural center in Pikku Aurora really helps nurture childrens own thinking and creativity. Reggio Emilia approaches founder Loris Malaguzzis poem ”The Hundred Languages of Childhood” really could be out of a maker motto and is something we value in Käsityökoulu Robotti. 

"The Hundred Languages of Childhood

The child
is made of one hundred.
The child has
A hundred languages
A hundred hands
A hundred thoughts
A hundred ways of thinking
Of playing, of speaking.
A hundred always a hundred
Ways of listening of marveling of loving
A hundred joys
For singing and understanding
A hundred worlds
To discover
A hundred worlds
To invent
A hundred worlds
To dream
The child has
A hundred languages
(and a hundred hundred hundred more)
But they steal ninety-nine.
The school and the culture
Separate the head from the body.
They tell the child;
To think without hands
To do without head
To listen and not to speak
To understand without joy
To love and to marvel
Only at Easter and Christmas
They tell the child:
To discover the world already there
And of the hundred
They steal ninety-nine.
They tell the child:
That work and play
Reality and fantasy
Science and imagination
Sky and earth
Reason and dream
Are things
That do not belong together
And thus they tell the child
That the hundred is not there
The child says: NO WAY the hundred is there--

 

-Loris Malaguzzi
Founder of the Reggio Approach" 

From ideological standpoint making and letting children tinker on their own lets children build the knowledge they need and let’s them build on to  the knowledge they already have. We feel that our job as a school is to give children tools and necessary information to let them discover the world around them. Digital technologies need not to be restricted sandboxes nor illegal or dangerous places but could and should be places for empowering and emancipatory action.

Last week we just started our first class that meets every week to learn new things. We started with Arduino and learning to code. We are really looking forward for the spring and see what we can learn together. I will be posting about our progress, what we have learned in this blog later on this blog.

Besides the continious teaching we are also offering weekend workshops, winter camps and summer camps
and are looking forward to expand our activity next autumn. If you are interested in our activity you can find out more from our website at www.kasityokoulurobotti.fi (In finnish only) or from me.

Esitys ITK 2014 & Mediakasvatus.Nyt seminaarissa

Pidin ITK:n Tutkijatapaamisessa ja Mediakasvatus.Nyt seminaarissa esityksen Ohjelmoinnin lukutaidosta, sekä lyhyesti esittelin väitöskirjatutkimukseni aihetta Luovan ohjelmoinnin menetelmää. 

Ohessa esityksen diat ja alla pieni kirjallinen versio esityksestä. Kirjallinen versio on suoraan muokattu esityksen muistiinpanoista eikä sinällään siis oma artikkelinsa tai tieteellinen teksti vaan hyvin yleismuotoinen ja puhekielinen esitys. Esitykseni pituus oli myös vain 15 minuuttia, joka pakotti tiivistämään montaa asiaa, sekä jättämään paljon yksityiskohtia ulkopuolelle.

Ohjelmoinnin lukutaito from Tomi Dufva

DIA1 Ohjelmoinnin lukutaito

Olen Tomi Dufva ja toimin Aalto yliopistossa, taiteen laitoksella jatko-opiskelijana ja teen väitöskirjatutkimusta Luovasta ohjelmoinnista.
Tutkimukseni on vasta aluillaan, mutta olen työskennellyt asian parissa noin 10 vuoden ajan.
Tässä esityksessa kuitenkin käsittelen tarkemmin ohjelmoinnin lukutaitoa,
joka on yksi oleellinen osa luovan ohjelmoinnin menetelmää 
ja sinälläänkin, mielestäni, kiinnostava katsantokulma ohjelmoinnin opettamiseen.

Dia2 Mikä ohjelmoinnin lukutaito?

Ohjelmointi ja sen opetus on ollut jonkin verran esillä ihan julkisessa mediassa.
Suomessa Krista Kiuru on puhunut sen tärkeydestä ja toisaalta erilaiset koodikoulut ovat olleet esillä mediassa.
Viro on ottanut ohjelmoinnin peruskoulun opetukseen,
Englannissa uusittiin tietotekniikan opetus ja siinä yhtenä alueena on ohjelmointi. Yhdysvalloissa on STEM ja STEAM-projektit, jne.

Usein ohjelmoinnin merkitystä opetuksessa perustellaan ongelman ratkaisun, loogisten kykyjen tai tulevaisuuden työpaikan näkökulmasta.
Mutta ohjelmoinnissa on itseasiassa kyse paljon laajemmasta asiasta. Tämän vuoksi käytänkin käsitettä “Ohjelmoinnin lukutaito.”
Ohjelmoinnin lukutaito ei sinänsä viittaa suoraan, tai pelkästään, ohjelmoinnin oppimiseen perinteisessä merkityksessä, vaan pikemminkin lukutaitoon. Samoin kuin kaikista tavallisen luku-ja kirjoitustaidon omaavista ei tule kirjailijoita ei ohjelmoinnin lukutaidon osaajista tule koodareita.

Mutta ohjelmoinnin lukutaito on tärkeää ajassamme, jossa yhteiskuntamme, kulttuuri, sosiaaliset suhteet ynnä muu toimii yhä enemmän digitaalisen tekniikan varassa. Ohjelmoinnin lukutaito on digitaalisen tekniikan luonteen ymmärtämistä ja lukemista.

Ajankohtainen esimerkki on esimerkiksi yksityisyys, tai oikeastaan sen puuttuminen digitaalisuudesta. Kaikki nämä yksityisyytemme rikkomiset ja vakoilut tapahtuvat digitaalisen tekniikan sisällä, koodissa, maailmassa jota käytämme jatkuvasti mutta joka on liian abstrakti käsitettäväksi.

Dia3 Digitaalisen tekniikan pohjalla on aina koodia

Digitaalisuus ilmenee meille monella tavoin ja vaikuttaa meihin monin tavoin. Ohjelmoinnin lukutaito keskittyy siihen että digitaalinen tekniikka nojaa aina koodiin.
Tämä digitaalisen tekniikan ohjelmoitu luonne tekee ohjelmointia ymmärtävistä ja ymmärtämättömistä eriarvoisia.
Kaikki on ohjelmoitua. Ja erityisesti jonkun ohjelmoimaa. Tämän vuoksi on hyvä katsoa mitä koodi on.

Dia4 Koodi on monimutkaisin ihmisien tekemä konstruktio

Ohjelmointi on täysin ihmisen tekemä konstruktio.
Monimutkaisin se on siinä mielessä että koko konstruktio on täysin ihmisen tekemä. Toisin kuin vaikka kynä, joka on ihmisen tekemä keksintö mutta materiaalit tulevat luonnosta. Siksipä kynä on ehdottomasti monimutkaisempi jos katsomme sen atomirakenteita ym. Mutta koodi on monimutkaisempi siinä mielessä että me rakennamme sen täysin, irrallaan ulkoisista materiaaleista. Koodiin pätevät luonnonlait vain toissijaisesti mikroprosessorien ja muiden komponenttien ominaisuuksien kautta, mutta nykyään sillä on yhä vähemmän merkitystä

Koodiin eivät siis päde luonnonlait samalla tavoin kuin muihin keksintöihimme. Kynä tai vaikka lentokone on maailmamme fysiikan lakien armoilla, mutta ohjelmassa, kuten vaikka tietokonepelissä voimme helposti poistaa vaikka painovoiman.

(- mielikuvitus/ taide /filosofiset ym. rakennelmat ovat myös aloja joihin nämä eivät päde mutta niillä ei suoraan rakennetta todellisuuden työvälineitä kuten pankkiohjelmia tai käyttöjärjestelmiä.)

Dia5 Koodi ei heijasta objektiivista totuutta vaan luo rakenteellaan digitaalisen maailman lakeja.

Koodi ja tätä kautta ohjelmat eivät ole siis luonnonlaki vaan plastinen malli joka heijastaa meidän yhteiskuntaa, -tai ohjelmoijan näkemystä siitä.
Käyttämiemme ohjelmien koodi luo rajoitteita ja toiminteita maailmaamme.

Olen tässä esityksessä jakanut nämä aspektit kolmeen eri luokkaan:
1. Koodin sisäsyntyisiin taipumuksiin
2. Yhteiskunnallisiin vaikutuksiin
3. Henkilökohtaisiin vaikutuksiin

Dia6 Our computers live in the ticks of the clock. We live in the big spaces between those ticks, when the time actually passes.

Koodin sisäsyntyiset taipumukset viittaavat niihin merkityksiin joita digitaalinen tekniikka tuo elämäämme itsessään. Mm. Mediateoreetikko Douglas Rushkoff on kirjoittanut näistä kirjassaan “Program or be programmed -Ten commandments for a digital age”

Yhtenä esimerkkinä on koodin suhde aikaan:
Ohjelmat eivät toimi ajassa, niille on aivan sama kirjoitanko tietokoneelle seuraavan kirjaimen tai tekstin nyt tai sadan vuoden päästä.
Koodi toimii suorituksesta toiseen kun taasme ihmiset toimimme ajassa. Digitaalisen tekniikan nopeus luo illuuusion digitaalisen tekniikan toimimisesta ajasta. Tämä taipumus luo paineita toimia myös yhtä tehokkaasti, vastata tuleviin viesteihin, jatkaa työskentelyä kunnes kaikki sähköpostit, twiitit yms. on läpikäyty.

Vielä olennaisempi esimerkki on digitaalisen tekniikan perusluonteesta: Kaikki koodi perustuu binääriseen koodiin, eli ykköseen ja nollaan. Kaikki ohjelmointi lähtee tästä dualisesta asettelusta kyllän ja ein välillä. Vaikkakin voimme luoda kompleksisia ohjelmia on tämän kaiken perustalla tämä kaksijakoinen näkemys. Emme voi vastata tietokoneelle että ehkä, ilman että se loppujen lopuksi tulkitaan kylläksi tai eiksi. Tietokoneen prosessori on eri asia kuin omat aivomme tai orgaaninen ja kompleksinen elämämme.

Dia6 Code is Law

Toinen aspekti koodissa on sen yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Lessig muotoili tämän kirjassaan Code and other laws of Cyberspace jo vuonna 1999 että: “Code is law”

Tällä Lessig viittasi siihen että koodin kautta luotu rakenne muodostaa lakeja digitaaliseen ympäristöön.

Koodi myös heijastaa ohjelmien toiminnan kautta ohjelmoijan arvomaailmaa ja asenteita.

Digitaalisessa, ohjelmoidussa, maailmassa emme ole välittömässä kosketuksissa maailman tai toistemme kanssa vaan konstruoidussa ympäristössä jonka rakentamiseen emme ole voineet osallistua laisinkaan.

Dia7 ”Its architecture is its politics”

Mitch Kapor, (aikoinaan) menestyksekkään Lotus-ohjelmointifirman perustaja ja EFF:n-(Electronic Frontier Foundation )perustajajäsen muotoilikin asian näin.

Luomamme koodin arkitehtuuri määrittää sitä miten ja mitä voimme digitaalisessa maailmassa tehdä.

Dia8 Free software is software that respects your freedom and the social solidarity of your community. So it’s free as in freedom.

Tästä pääsemme kolmanteen aspektiin, henkilökohtaisuuteen, joka on suorassa suhteessa muihin aspekteihin. Tätä määrittää ehkä eniten vapauden käsite, jonka voisi kärjistetysti muotoilla näin:
Jos elämästäni suuri osa tapahtuu digitaalisessa maailmassa, miten voin ymmärtää elämääni ja vaikuttaa elämääni jos en ymmärrä eläämäni määrittävää tekniikkaa?

Tällaisen vapauden puolesta kampanjoi mm. Richard Stallman, Free Software Foundationin luoja. Hän näkee erityisen tärkeäksi vapaiden ohjelmistojen käytön. Vapaa ohjelmisto tarkoittaa vapaata siinä mielessä, että kenellä tahansa on mahdollisuus nähdä ohjelman lähdekoodi eli koodi jolla ohjelma on rakennettu. Lisäksi vapaita ohjelmia saa muokata haluamikseen ja jakaa vapaasti. Pääsy lähdekoodiin mahdollistaa ohjelman ymmärtämisen, sekä tarvittaessa ohjelman muuttamisen mieleisekseen. Yhteiskunnallisesta kannalta avoin lähdekoodi on perusehto demokratian toteutumiselle digitaalisessa yhteiskunnassa. Ilman mahdollisuutta edes nähdä lähdekoodia emme voi tasavertaisesti osallistua keskusteluun.

Lähdekoodi myös paljastaa ohjelmien luonteen: Ajatelkaapa vaikka Facebookkia tai muita vastaavia ohjelmia, tykkäisimmekö yhtä paljon ohjelmasta jos voisimme suoraan nähdä ja ymmärtää miten paljon ohjelma seuraa ja analysoi tekemisiämme?

Dia9 “If the structure does not permit dialogue the structure must be changed” 

Stallmannin vaatimukset voi hyvin lukea myös kriittisen pedagogiikan kontekstissa.
Freireä voi miltei suoraan lukea kritiikkinä vallitsevaan digitaaliseen kulttuuriimme.
Ohjelmoinnin lukutaito on emansipaation mahdollistaja digitaalisessa maailmassa.

Dia10 Lukutaito

Ohjelmoinnin lukutaito on siis kykyä ymmärtää elämäämme vaikuttavaa digitaalista arkkitehtuuria.
Samoin kuin tarvitsemme medialukutaitoa kuvavirtojen tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen, tarvitsemme ohjelmoinnin lukutaitoa digitaalisen median ymmärtämiseen.

Lukemisen, lisäksi lukutaidollisen ihmisen tulee osata myös kirjoittaa, ohjelmoida.
* Tämä ei tarkoita että kaikista tulee ohjelmoijia. Opettelemmahan kirjoittamaan, eikä kaikista tule kirjailijoita
* Tämä tarkoittaa että omaamme käsityksen ympärillämme hahmottuvasta digitaalisesta maailmasta. Kaikki luodut rakenteet ympärillämme ovat keinotekoisia. Koodilla ei ole omaa luontoa, ellei sitä sille rakenneta. Ymmärtämällä koodia osaamme ymmärtää, vaatia, hahmottaa rakentaa digitaalista yhteiskuntaamme ja minämme suhdetta siihen.

Dia11 Luova ohjelmointi -creative coding

Ohjelmoinnin lukutaidon saavuttamiseksi on varmasti useita keinoja,
oma tutkimukseni pohjaa kehittämääni luovan ohjelmoinnin menetelmään. Luova ohjelmointi juontaa juurensa englanninkielisestä vastineesta Creative coding ja viittää pelkkää ohjelmointia suurempaan tekemisen muotoon.

Luova ohjelmointi sisältää koko digitaalisen kulttuurin elektroniikasta, uusista tuottamistavoista, kuten vaikka 3D-tulostuksesta, internetistä ja verkon hyötykäytöstä aina ohjelmointiin saakka.

Menetelmälläni on myös pohjansa taidekasvatuksessa erityisesti Marjo Räsäsen luomiin ajatuksiin kokonaisvaltaisesta tiedonkäsityksestä sekä integroivasta taidekasvatuksesta.
Taidekasvatuksen tapa tekemällä havainnoida, konkretisoida ja käsitteellistää asioita on erityisen tärkeä ja hyödyllinen väline digitaalisten tekniikoiden haltuunotossa.

Dia11 "Ajatus käsissämme" 

Seija Kojonkoski-Rännäli määrittelee käsityökasvatuksen voimaa osuvasti kirjassaan
"Ajatus käsissämme"
Samanlaiseen asiaan viittaa Seymor Papert, tietokoneavusteisen oppimisen pitkän linjan tutkija konstruktionistisellä opetusmenetelmällään.
Ja hyvin samantapainen oppimismenetelmä on nousevan Maker-kulttuurin taustalla.
Olennaista näille menetelmille on tekemällä oppiminen. Kokonaisvaltaisen tiedon tuottaminen ja ymmärtäminen.

Luova ohjelmointi käsittelee vaikeitakin teknologisia rakenteita käyttäen hyväksi näitä menetelmiä: ihmettelyn, kysymisen, kokeilun kautta voi syntyä vaikka robotti, taideteos, esitys tai mobiilisovellus. Tärkeää on, että oppilas oppii yhtä aikaa niin lukemaan kuin kirjoittamaankin omia tarinoita digitaalisen tekniikan avulla. Luova ohjelmointi toimii pedagogisena lähestymistapana, siltana digitaalisen tekniikan eri osa-alueiden – yhteiskunnan, tekniikan ja kasvatuksen – välillä.
Luova ohjelmointi tuo digitaaliseen tuottamiseen demokratisoivaa näkökulmaa, tehden tuottamiseen tarkoitettujen ohjelmistojen rakenteita näkyviksi ja ymmärrettäviksi samalla mahdollistaen digitaalisuuden luonteen ymmärtämisen sekä omien digitaalisten työkalujen rakentamisen.

Dia12 Käsityökoulu Robotti

Lopuksi haluaisin näyttää yhden esimerkin jossa sovellan menetelmääni käytäntöön.
Käsityökoulu Robotti on yhdessä mediakasvattaja Roi Ruuskasen kanssa perustama yhdistys, joka toimii tällä hetkellä Espoossa, taidetalo pikku auroran yhteydessä. Robotin idea on yhdistaa tiede-taide- ja tekniikkakasvatusta pitkälle kertomieni menetelmien mukaisesti. Tarjoamme Robotissa viikottaista opetusta sekä erilaisia työpajoja.
Teen tutkimustani design-tutkimuksena ja Robotti onkin yksi paikka kerätä materiaalia, kokemuksia ja testata uusia. Pienenä introna toimintaan ja luovan ohjelmoinnin menetelmään näytän helmikuiselta talvileiriltä koostamamme videon.

KIITOS! 

Esityksen lopussa olleen videon voi katsoa tästä:

http://vimeo.com/88007563

Thoughts on digital citizenship

Last week I took part in Creative Citizens conference at Royal College of Arts in London. It was two days filled with interesting talks and presentation all based on creative citizenship. Creative Citizens is a research project and has three main themes: hyperlocal publishing, community-led design and creative networks. I think all of the different themes were nicely portrayed, and talks gave a nice variety on different topics. These sort of projects that fuse together different fields from politics, education to art is something I would like to see happen in Finland also. 
Nevertheless, after the conference I started to think (Well I am a Finn after all…) about digital citizenship portrayed through social media platforms and some particular question came to mind:  How much is using social media as an active, critical, citizen just playing with the tools that we are given to play with? Are we just playing in the sandbox of largely censored, monitored products, which turn our messages into money? How much more effective could our criticality be, if we had to say over the platforms? Or even: If we could be part of building them? 
Jean Burgess, professor at the Queensland University of Technology, gave a very good talk on creative citizenship and social media. She gave the example of silly citizenship (a great name and concept!) as one example to engage critically in social media platforms. Silly citizenship uses social medias own tools to work as a humorous way to engage in politics. One meme she mentioned as an example was a photo of British prime minister David Cameron calling to Barack Obama to have a talk about the situation in Ukraine. The photo was shared through twitter and was quite comical. Internet quickly followed with it own versions of it and so a meme was born. According to Burgess this kind of ”Silly Citizenship” can be  one way to engage with the world around us: even though the message is funny and entertaining it still carries a political message. 

I do think that this kind of activity is good and to be encouraged. Still, I do ponder on the platform itself*: This kind of activity seems very little one can do. Naturally there are ways to engage more but why are they so difficult? How Is the situation between new media corporations sitting in US and us different to western missionaries going to Africa in the olden days? Bringing with them shiny new things as an exchange for something much more valuable? - Thing is that most of the platforms we use (in western countries) are made by tiny number of US-based young, often white, male engineers. Many platforms still don’t have their revenue plan worked out yet (Twitter anyone?) and hardly any of them have given any thought on the platforms civic engagement, etc. Let alone have any research made on what would be a good platform. And of course why should they? These are startups and corporations looking to make the most money for them and their investors. We are offered free products as an exchange of our information. These products are not designed to be democratic or equal, but entertaining and engaging to use.
How will the future look like for us? In 20 years are we, as citizens, being colonized and depleted by algorithms of social media corporation?
This is one of the reasons I think we need an understanding of the digital world in a deeper level, we in a way need to be code literate in order to be equal in the digital world. We also would much need an open democratically funded social media platform to succeed. Then I think we could use social media much more effectively.

* I don’t mean the remaining pondering as a critique to Burgess’s talk, rather I found it inspiring and gave me good starting point for my own trail of thoughts to emerge.